Syksyn kuulumisia

Kesä ehti karata johonkin ja se on syksy nyt. Hoitokoirarintamallekin kuuluu vähän uusia tuulia, ja osittain vanhoja. 

Auringonkoirien Eiko lähti elokuun lopussa omaan kotiinsa. Pian Eikon lähdön jälkeen tänne tuli Taru, Viipurinkoirien iloinen pikku tyttönen joka joutui ikävä kyllä vaihtamaan kotia. Näinpä hoitolaisten määrä pysyi kolmessa - Lily, Modesta ja Taru. Tässä neitojen kuulumisia.

Lilyn kanssa ollaan käyty läpi aika hankala vaihe. Kaikki meni pitkään todella hyvin sen kanssa, ei yksinolo-ongelmia eikä paljon muutakaan ihmeellistä. Pari viikkoa sitten täällä kuitenkin oli kova ukkonen, joka sai Lilyn täysin tolaltaan. Toki se on ukkosta pelännyt aiemminkin, mutta tällä kertaa reaktio oli paljon voimakkaampi kuin aiemmin - ukkonenkin oli aikalailla kohdalla joten se oli paljon voimakkaampi kuin kesän aiemmat ukkospuuskat. Jotenkin Lily ei palautunut ahdistuksestaan ollenkaan, ja seuraava viikko oli melkoista menoa kun koira oli erittäin ahdistunut, haukkui ja huusi perääni ja tuhosi kämppää kun olin töissä. Ei naurattanut yhtään. Eniten pelotti se, että Lily satuttaa itseään yksinollessaan. Ostin ja sain myös lahjoituksena erilaisia luontaistuotteita joilla pitäisi olla rauhoittava vaikutus, ja nämä ovat nyt käytössä. Lilyllä on myös thundershirt-paita ja adaptil-panta - kiitos kaikille lahjoituksista! En tiedä auttoiko aika vai valmisteet, vaiko molemmat, mutta tuhoaminen loppui viikon jälkeen ja tilanne on palautunut lähestulkoon normaaliksi. Tänäänkin meillä ukkosti ja ukkonen aiheutti kyllä ahdistusta mutta Lily pystyi rauhottumaan nopeasti. Nyt toivotaan ettei parin viikon takainen kierre uusiudu.  Stressitasojen laskemiseksi hihnalenkkeily on minimissä, yritän tehdä Lilyn kanssa esimerkiksi namien etsintää pihalta ja muuta nenänkäyttöön liittyvää puuhaa ja se saa "askarreltavaksi" kongeja ja aktivointileluja. Tällaista se elämä on, aina ei mene kuin Strömsössä. Haluan kertoa takapakeistakin avoimesti, koska nämä ovat asioita joihin täytyy varautua rescuekoiran tai hoitokoiran kanssa. 

Lily ja Voitto-malinois vauhdissa

Modesta voi oikein hyvin ja on edelleen reipastunut. Iso apu sen reipastumisessa on ollut uusi hoitolainen Taru. Tytöt ovat hyvin samannäköiset ja samanoloisetkin, joskaan Taru ei ole niin arka kuin Modesta. Niistä on tullut parhaat kaverit ja olisi ihan loistava juttu jos ne voisivat saada yhteisen kodin. Mode seurailee Tarua joka paikkaan ja uskaltaa mennä tilanteisiin kaverin tukemana paljon paremmin. Ruokakin on maistunut aivan eri tavalla kuin ennen - Modesta alkoi Tarun tulon myötä syödä hyvällä ruokahalulla nappulaa joka ei ennen kelvannut millään. Mode tarvitsee joka tapauksessa koirakaverin uudessa kodissaan, koska se tukeutuu toisiin koiriin niin paljon. Ainoaksi koiraksi sitä ei uskalla luovuttaa. Modestan ainoa huono puoli on tosiaan arkuus. Tuttujen ihmisten kanssa se on ihan reipas, joskin välillä aika alistuva. Vieraisiin tottuminen kestää jonkin aikaa ja Modesta saattaa sisätiloissa hakeutua piiloon jopa sängyn alle tai omaan turvapaikkaansa, kuljetushäkkiin jossa se tykkää nukkua. Se tulee kyllä haistelemaan vieraita omaan tahtiinsa, kun siihen ei kiinnitä liikaa huomiota. Mode ei ole missään tilanteessa agressiivinen vaikka sitä pelottaisi ja jännittäisi kuinka paljon tahansa. Se ei ole myöskään ääniarka eikä ole säikkynyt liikennettä ulkona. Aran koiran kanssa turvalliset ulkoiluvälineet ovat kuitenkin tärkeä juttu - Modesta demonstroi minulle miten nopeasti saa jopa y-valjaat pois päältään pelästyessään vierasta ihmistä. Onneksi oltiin aidatun pihan puolella. Jonkinlainen jarrupala valjaisiin voisi olla hyvä juttu, mikäli lenkkireitillä liikkuu paljon ihmisiä ja on pelko siitä että koira voi säikähtää. Arkoja koiria karkailee paljon, joten tätä asiaa tuskin voi liikaa korostaa. 

Modesta ja Voitto-malinois, takana Taru

Modesta rapsutettavana

Taru on noin 2-vuotias viipurilainen, joka on ollut Suomessa jonkin aikaa mutta joutuu nyt ikävä kyllä kotia vaihtamaan itsestään riippumattomista syistä. Taru on ihastuttava pienehkö/keskikokoinen siro tyttö. Se on käytökseltään kovin pentumainen, rakastaa toisia koiria (ja kissoja) ja osoittaa rakkauttaan ja alistumistaan nuolemalla muiden koirien suupieliä. Taru ei juuri hauku, joten sen asuinmuoto voi olla mikä vain. Se on myös sisäsiisti eikä ole tuhonnut hoidossa mitään. Se osaa joitakin peruskäskyjä ja voisi tykätä harrastaa. Irtipitäminen varmasti onnistuu uudessa kodissa, kunhan koira on leimaantunut uuteen laumaansa. Taru on vähän varovainen tai arahko, ei varsinaisesti arka. Se hieman jännittää uusia tilanteita ja ihmisiä, mutta tottuu nopeasti. Taru ei ole ollut missään tilanteessa agressiivinen ja sopisi varmasti myös lapsiperheeseen. Koirakaveri on Tarulle mielestäni ehdoton juttu. Ja kuten ylempänä mainitsinkin, se muuttaisi mielellään Modestan kanssa kotiin. Tiedän että kahdelle koiralle on hankala löytää yhteistä kotia, mutta mikäli jollakin olisi kahden ihanan koiran paikka vapaana niin täältä löytyisi mukava parivaljakko. 

Taru ja Topi-dobermanni

Voitto ja Taru

Lisätietoja koirista löytyy niille kotia etsivien yhdistysten sivuilta: www.viipurinkoirat.fi/Lily, www.viipurinkoirat.fi/Taru ja www.elamakoirille.fi/Modesta. 

Modestan kuulumisia ja Eiko varattu

Aloittelen heti iloisilla uutisilla: Eiko on varattu ja matkaa elokuun lopussa omaan kotiinsa. Onnea Eikon uudelle perheelle ja tietysti Eikolle itselleen!

Lilyn tilanne on edelleen ennallaan, ei kotiehdokkaita, harmillista. Ilmoitin nyt Lilyn tokoagiin joka alkaa ensi viikolla, mikäli saadaan tarpeeksi koirakoita paikalle. Toivotaan että treenaajia löytyy, koska kontakti- ja tottelevaisuusharjoittelu ei ollenkaan tekisi pahaa. Kotonahan Lily tottelee hyvin mutta muiden koirien ja vieraiden ihmisten läsnäollessa tilanne voi olla ihan erilainen. Mutta siksi onkin hyvä harjoitella ;). http://www.viipurinkoirat.fi/lily

Modestalle kuuluu oikein hyvää. Se on reipastunut kovasti ja ruoka maistuu. Pääasiassa Mode on syönyt erilaisia lihapuuroja, nyt sain sen kerran huijattua syömään nappulaakin lihan joukkoon sotkettuna. Mode on aloittanut toisten koirien kanssa leikkimisen ja vauhtia piisaakin oikein mukavasti. Vieraiden ihmisten kanssa Mode on edelleen arka - linnoittautuu sängyn alle jos kuulee vieraita ääniä eikä oikein välittäisi tutustua uusiin ihmisiin. Mode tarvitsee aina aikaa uusien tuttavuuksien ja tilanteiden kanssa. Arkuudestaan huolimatta se on todella valloittava, iloinen koirapersoona ja kiltti kuin mikä. Kaikenlainen käsittely onnistuu vaikka sitä jännittäisi, ja oman ihmisen kanssa Mode on aika reipas. Tulee oma-aloitteisesti pyytämään rapsutuksia ja huomiota ja tulee kutsusta luokse vaikka joskus saattaakin hiukan jännittää. Arkuuden takia en Modea kuitenkaan vapaana pitäisi kuin aidatulla alueella. Ajoittaisia ilopissoja lukuunottamatta Mode on ollut sisäsiisti. Välillä se saattaa haukuskella ja jopa ulvoa perään, etenkin jos lähden toisten koirien kanssa pihalle ja Mode jää sisään. Tätä ei kuitenkaan esiinny jos lähden yksin ulos/töihin. Mode on kaikenkaikkiaan aika helppo koira. Kiltti, herttainen eikä vaadi paljoa. Sen kodin olisi ehkä kuitenkin parasta olla rauhallisessa aikuisperheessä tai yksinelävän aikuisen luona, vieraspaljous ja lasten hälinä voivat olla sille turhan tiukka paikka. Toisten koirien ja kissojen kanssa Mode tulee toimeen, koirien kanssa se on aika alistuva joten pqrhaiten sille sopisi kaveriksi ja tueksi kiltti koirakaveri tai pari. Ruokinnan kanssa tulee ottaa huomioon Moden nirsous (raakaruokinta tai kotiruoka voisivat olla sille sopivimmat vaihtoehdot) ja mikäli kodissa on toisia koiria, Modelle pitää antaa ruokarauha vaikka erillisessä huoneessa. Mode ei ole tippaakaan ruoka-agressiivinen, päinvastoin, se syö aika hitaasti eikä puolusta ruokaansa yhtään vaan antaisi toisten koirien syödä kuppinsa tyhjäksi. Se myös selkeästi ahdistuu jos vieressä on toisia ruokailijoita. Ehkä se isossa laumassa kasvaneena on joutunut altavastaajaksi ruokailutilanteissa. http://www.elamakoirille.fi/koirat/modesta

Lily

Kerron hieman tarkemmin Lilystä ja sen taustoista, sekä siitä missä nyt mennään.

Viipurin koirien toimihenkilö otti keväällä yhteyttä ja kyseli hoitopaikkaa koiralle, jolla oli hieman ongelmia. Niinpä Lily siis saapui luokseni huhtikuun alkupuolella.  Lily on alunperin viipurilaisia mutta asunut käytännössä koko 6-vuotisen elämänsä Suomessa - ensin hoitopaikassa ja sitten perheessä josta se minulle hoitoon luovutettiin. Lilyn kotona oli tapahtunut aika paljon elämänmuutoksia ja koirasta luopuminen oli varmastikin oikea ratkaisu, vaikka se kotiväelle raskas paikka olikin.

Lily oli kotonaan tapahtuneiden muutosten seurauksena kehittänyt pahan eroahdistuksen ja se oli myös näykkinyt joitakin ihmisiä. Tilanne oli mennyt aika pahaksi ja Lily oli usein kuonokoppa päässä ettei pääse tuhoamaan yksinollessaan, tai näykkäämään ketään. Stressaantuneen oloinen se olikin ensitapaamisella. Yksinolot olivat aluksi hankalia. Lily haukkui taukoamatta ja oli tosi levoton. Sillä saattoi muissakin tapauksissa jäädä haukkuminen "päälle" ja se hyppi samalla päin minua. Pikkuhiljaa kierrokset laskivat ja yksinolotkin alkoivat sujua. Kesällä sain poskiontelontulehduksen ja jouduin jäämään muutaman päivän sairaslomalle ja lisäksi vanhempani tulivat kylään. Meillä oli viikon ajan jatkuvasti joku kotona. Tämä rutiinien muutos laukaisi ilmeisesti sen, että Lily oli ensimmäistä ja toistaiseksi viimeistä kertaa tehnyt tuhotöitä, järsinyt väliovea. Tämän episodin jälkeen palattiin saman tien normaaliin päiväjärjestykseen eikä tuhoamisia ole sen koommin esiintynyt. Lily jää nykyisin nukkumaan nätisti kun lähden töihin. Ilmeisesti koirakavereiden seura rauhoittaa. Opetin myös komennon "nukkumaan" jolloin se menee omaan petiinsä lepäämään, ja tätä käytän lähtiessäni töihin. Vieraiden ihmisten kanssa ei ole mitään ihmeempiä ongelmia ollut. Annan yleensä vieraille namit käteen ja esittelen heidät Lilylle rauhassa, Lily on todennut että vaarattomia ovat ja ottaa iloisesti tutummat vieraat vastaan. Omalle ihmiselleen Lily on mitä ihanin, sen voisi vaikka vääntää solmuun ja se haluaa miellyttää. Suojelu- ja paimennusviettiä kuitenkin löytyy joten olen tehnyt aina tutustumiset huolella. Lapsista Lily ei oikein välitä, sen sijaan miesvieraiden kanssa se on ollut ihan ok. Toisista koirista Lily pitää, mutta se on aika dominoiva eikä varmasti pidemmän päälle tulisi toisen nartun kanssa toimeen. Lily viihtyy sen sijaan hyvin suhteellisen samankokoisten, nuorten ja leikkisien urosten kanssa, meidän laumasta 2-v urosmalinois ja 3-v hoitolainen Eiko (paimenkoirasekoitus) ovat erityisesti sen mieleen. Lilyllä on aika korkeat energiatasot ja se tykkää juosta ja painia poikien kanssa. Kissat ovat ok sisätiloissa mutta ulkona olevia kissoja Lily jahtaisi kovasti.

Lily on ollut paljon helpompi koira kuin mitä odotin, mutta ihan helpoksikaan sitä ei voi sanoa. Nykyään suurin ongelma on ylikierroksille meno, jota tapahtuu erityisesti uloslähtiessä. Treenaan nyt tätä tilannetta ja käytän apuna ruokapalkkaa. Lily on ahne ja se unohtaa herkästi muun häsläämisen kun on ruokaa tarjolla. Namien avulla on aika helppoa saada Lily istumaan ja rauhoittumaan ennen uloslähtöä. Namituksen lisäännyttyä täytyy vaan muistaa pienentää varsinaisia ruoka-annoksia, ettei tuloksena ole lihapulla-Lily. Olen toistaiseksi ottanut kuonopannan käyttöön lenkeillä, siinä Lily kävelee todella kauniisti. Toivottavasti jossain vaiheessa myös ilman kuonopantaa. Lilyllä on jonkin verran riistaviettiä ja se loikkasi muutama päivä sitten oravajahtiin aidan yli. Siihen päivään mennessä se oli pysynyt hyvin aidatulla pihalla. Nyt pidän sillä liinaa perässä pihalla, jos tällainen tapaus sattuisi toistumaan. Aidankorotusta olisi siis tiedossa. Kepeästi Lily loikkasi 1,5-metrisen aidan yli. Onneksi se ei ole kiinnostunut muista ohikulkijoista mutta riista oli liian kova houkutin.

Summa summarum, menee ihan hyvin ja paljon edistystä on tapahtunut, parannettavaa kuitenkin riittää ja tietysti oma kotikin Lilyltä puuttuu. Toivottavasti löytyisi kauniille tytölle oikeanlainen kokenut perhe, joka ymmärtäisi koiran sielunelämää. Sitä odotellessa yritän etsiskellä jonkun mukavan arkitottiskurssin johon voisimme Lilyn kanssa mennä hiomaan taitoja. Työaikataulut aiheuttavat oman haasteensa, mutta katsellaan jos jotain sopivaa löytyisi!

Modestan kuulumisia (ja vähän Lilyn ja Eikonkin)

Modesta on nyt viettänyt täällä hieman reilun viikon. Olen yllättynyt siitä, millainen muodonmuutos näin lyhyessä ajassa on tapahtunut. Tässä Modesta kuvattuna 19.7., jolloin se oli viettänyt meillä vuorokauden:

 

Tässä Modesta tänään, 26.7.:

 

Hyvin yllättävää että vain hiukan reilussa viikossa koiran karvakin on muuttunut täysin ja painoa on tullut mukavasti lisää. Sitä ei kuulemma meinannut enää tunnistaa samaksi koiraksi. Modesta on myös reipastunut kovasti. Tietenkin se on perusarka mutta on jo saanut leikkihepuleita ja reipastuu muutenkin. Modestan suurena tukena ja turvana ovat toimineet kiltti ja tasainen Topi-dobermanni sekä Eiko-hoitolainen joka on ystävällisenä, reippaana ja sosiaalisena koirana hyvä roolimalli Modestalle. Eikossa olisi oikein terapiakoiran ainesta.

Tänään käväistiin isommalla porukalla yhteislenkillä. Mode ja Eiko olivat mukana. Lily joutui jäämään vatsaongelmien takia kotiin, en uskaltanut sitä vielä pidemmälle lenkille viedä. Se pääsi sitten omalle vähän lyhemmälle kävelylle.

Lily keksi viikonloppuna hypätä piha-aidan yli oravan perään. Aita on 150cm korkea, mutta neito hyppäsi sen yli paikaltaan. Lily on toistaiseksi pihalla vapaana vain valvotusti ja liina perässä, ja täytyy harkita aidan korottamista. Oravat ja jänikset tuntuvat olevan sellainen ärsyke että ne saavat sen tekemään mitä vaan, ja niitä kuitenkin liikkuu täällä jonkin verran. Perjantaina Lily sai jonkinlaisen vatsapöpön, ilmeisesti se on löytänyt pihalta jotain sopimatona syötävää koska ruoka on pysynyt samana ja muilla koirilla ei ole ollut vatsaongelmia. Onneksi nyt alkaa olo helpottamaan eikä tarvitse enää rampata ulkona tunnin, parin välein. 

Sekalaisia kuulumisia

Aloitin pitämään tätä blogia vajaa vuosi sitten. En tiennyt tulisiko tätä koskaan kukaan lukemaan, mutta halusin kirjoitella omia ajatuksiani ylös. Ja jos jonkun koiran kodinsaantikin siinä samalla edistyisi, aina parempi. Koska bloggailuni on ollut vähän satunnaista ja merkinnät vähän päiväkirjatyylisiä omien ajatusten kirjausta, poistin kommentointimahdollisuudenkin. On ollut kuitenkin mukava kuulla että ihmiset ovat oikeasti käyneet täällä lukemassa kirjoituksia ihan ajatuksella, ja ovat saaneet ehkä vahvistuksen sille että joku tietty koira on ollut juuri heitä varten. Eli ei tämä kirjoittelu ihan turhaa ole ollut. Täytyy miettiä tuota kommentoinnin sallimista jatkossa, jolloin saattaisi syntyä vuorovaikutusta monologin sijaan. Mutta kiitos kaikille teille jotka olette jaksaneet lukea näitä kirjoituksiani! Yritän päivittää blogiani hieman säännöllisemmin jatkossa. 

Sitten itse hoitolaisten kuulumisiin.

Lilyn tilanne on ennallaan. Ei ole ollut tähän mennessä yhtään kyselyitä eikä kiinnostuneita. En sinänsä ihmettele koska onhan Lily joillain tavoin haastavakin koira enkä odotellutkaan salamannopeaa kodinlöytymistä. Jotenkin siitä tulee mieleen Ushko, joka oli minulla hoidossa 11 kk ennen kuin oma koti löytyi. Lilyn, kuten monen muunkin aiemman hoitokoiran kohdalla on hiipinyt mieleen ajatus että mitä jos sen pitäisikin itse. Mutta minulla on jo monta suuta ruokittavana ja uskon vahvasti että Lilylle löytyy parempi koti jostakin. Ihan hyvä sen on olla täälläkin, mutta pienempi lauma olisi Lilylle parempi vaihtoehto. Lily on kuitenkin ihana tyttö joka palvoo omaa ihmistään ja haluaa miellyttää ja tehdä yhdessä, ja tunnen että minun aikani ja huomioni ei riitä. Lilyn olisi myös parempi päästä kotiin jossa ei ole toisia narttuja, mutta joku isompi kiva uros kaverina olisi mukava juttu. Yksinolot ovat sujuneet nyt mallikkaasti, samoin vieraiden kohtaamiset täällä kotosalla. Lilystä löytyy lisätietoja Viipurin koirien kotisivuilta ja lisää kuvia Facebook-kuvakansiosta.

Lily oikealla, vasemmalla malinois Voitto

Eikosta on ollut useampiakin kiinnostuneita, tähän mennessä ei kuitenkaan ihan sellaisia mitä olemme Eikolle kodiksi ajatelleet. Nyt sillä on kuitenkin hyvä kotiehdokas jonka kanssa yritämme järjestää tapaamisen elokuussa. Varmaa kodinsaantia tämä ei vielä tarkoita eikä Eikoa ole varattu, joten Eikoa voi edelleen tiedustella. Pidetään kuitenkin peukkuja että homma natsaisi kotiehdokkaan kanssa puolin ja toisin! Eikon kotiuttamisesta vastaa Auringonkoirat ja lisää kuvia löytyy Eikon omasta facebook-kuvakansiosta. 

Modesta, lauantaina tänne tupsahtanut yllätystulokas, on massakuurilla. Kovin on alipainoinen tyttö vielä, stressin takia on ilmeisesti ruokahalu aiemmassa paikassa kadonnut ja paino tippunut. Vähän nirsokin se on, mutta onneksi on löytynyt ruoat jotka kelpaavat. Nappuloita Modesta ei ole syönyt mutta barffiruoat (lohta lukuunottamatta) ja purkkiruoat maistuvat ihan hyvin ja niitä se on nyt saanut kolme annosta päivässä että saataisiin paino noususuuntaan. Voi olla että Modesta jää tänne kotia etsimään, sillä se on solahtanut porukkaan oikein mukavasti ja suorastaan huomaamattomasti. Kodinetsintä kuitenkin alkaa vasta siinä vaiheessa kun koira on fyysisesti paremmassa kunnossa. Mode on arka koira. Ei ollenkaan toivottoman arka, mutta yksi arimpia mitä minulla on ollut hoidossa. Arkuudesta huolimatta se on todella kiltti ja herttainen ja kyllä se pikkuhiljaa näyttää iloisempiakin puolia itsestään. Mode tutustui tänään kissoihin muutenkin kuin portin takaa, ja reagoi niihin oikein nätisti. Eli varmaan sopisi kissaperheeseenkin. Toisten koirien kanssa se tulee hyvin toimeen. Uusia ihmisiä se aristaa aina kovasti ja minuakin jonkin verran, tulee kuitenkin jo luokse ja hakee turvaa minusta. Valokuvaamista Mode inhoaa joten kovin hyviä kuvia siitä ei vielä löydy. Mode on sisäsiisti, hiljainen, ei tuhoa ja osaa kävellä nätisti ja vetämättä hihnassa. Sisällä se tykkää lepäillä häkissä tai muussa piilopaikassa ja tarkkailla sieltä käsin maailmaa. Todennäköisesti vinttikoiraa löytyy perimästä, ja varmaan paljon muitakin rotuja. Modestan kodinetsinnästä tulee vastaamaan Elämä Koirille ry. Toivottavasti Mode saa lisää painoa ja pääsee pian etsimään omaa kotia.

Modesta pussaa Topi-dobermannia

Minulla oli ilo kirjoitella kotihoitajuudesta Tassunpohjia-blogiin. Kiitos tästä ja toivottavasti sain väsyneillä aivoillani tuotettua edes suhteellisen ymmärrettävää tekstiä! Kannattaa käydä tutustumassa blogiin muutenkin, sieltä löytyy (rescue)koira-asiaa monelta kantilta.

Yllätyksiä

Minun elämäni on näemmä harvemmin tasaista ja tylsää. Aina sattuu yllätyksiä matkan varrelle. Lähdin eilen töihin ihan normaalisti, paluumatkalla minulla olikin nelijalkainen kyytiläinen joka tulee nyt ainakin tilapäismajoitukseen luokseni.

Modesta-tytöllä oli kova kiire löytää hoitopaikka ja lupauduin sen sitten ottamaan melkein kirjaimellisesti lennosta kyytiin. Olen pitänyt itselleni kahden hoitolaisen rajaa, mutta säännöistähän voi aina hieman poiketa... Modesta on kovin kovin laiha ja aika arka koira. Se on toistaiseksi ollut hyvin vaivaton sillä sisätiloissa se on ihan hissukseen, nukkuu häkissä ja käy välillä hieman kurkkimassa ympärilleen. Muista koirista Mode ottaa turvaa ja esimerkkiä ja vaikuttaisi tulevan erittäin hyvin niiden kanssa toimeen. Saa nyt nähdä onko Modesta täällä vain tilapäisesti vai jääkö kotia etsimään. Olisi tietysti toivottavaa että Lilylle ja Eikollekin löytyisi omat kodit, mutta katsellaan tilannetta ja mietitään mikä on koiran/koirien parhaaksi. Vähintään hätämajoitus koiralla kuitenkin täällä nyt on. 

Modestalla on vähän huono ruokahalu luultavasti stressin takia, joten täytyy tänään suunnata ostamaan sille lihoja ja vitamiineja. Ja sille täytyy antaa ruokarauha, koska se alistuvana koirana antaisi muiden syödä omat ruokansa ja söisi sitten sen mitä jää jäljelle - mikäli jää. Rohkeampien ja sosiaalisten koirien seura tekee Modestalle hyvää, se ottaa niistä esimerkkiä ja rohkaistui eilen jopa hyppäämään viereeni sänkyyn toisen koiran perässä. Modesta on tosi kiltti vaikka sitä pelottaisikin. Eikä se ole ollenkaan toivottoman arka, se on jo nyt näyttänyt väläyksiä reippaamasta itsestään, häntä pystyssä ja iloisena. Toivottavasti se pääsee jossain vaiheessa lopullisesti kuorestaan näyttämään sen hienon koiran joka siellä sisällä selkeästikin on.

Lisätietoja Modestasta löytyy täältä. 

Lilylle ja Eikolle kuuluu hyvää, reippaita koiria ovat molemmat ❤️. Eiko on jo hieronut tuttavuutta Moden kanssa ja on oikein hyvä roolimalli ja terapiakoira tällaiselle aremmalle tapaukselle.

Treenailua

Päätin hieman aktivoitua koirien treenaamisen ja kouluttamisen kanssa. Eikon ja Lilyn kanssa tämä tarkoittaa lähinnä peruskäskyjen opettelua ja aiemmin opitun vahvistamista. Lily osasi tänne tullessaan ainakin istua, mennä maahan ja antaa tassua. Eiko ei taas oikein osannut mitään mutta kielimuurikin saattoi osittain vaikuttaa tähän. 

Lilyn kanssa olen yrittänyt vahvistaa aiemmin opittuja käskyjä (Lily on joskus "tottelen jos huvittaa"- tuulella), lisäksi opettelemme paikalla oloa, luoksetuloa ja jotain kivoja temppuja näiden lisäksi. Paikalla oleminen on Lilylle tärkeä harjoitus koska sillä on usein malttamisongelmia. Ja luoksetulo on tietenkin koiralle kuin koiralle tärkeä taito. 

Eiko osaa hienosti istua ja maahanmeno onnistuu myös, tosin ei vielä ilman käsiohjausta. Paikalla olemista ja luoksetuloa on nyt myös treenattu, samoin sivulle-käskyä ja seuraamista. Eiko ottaa valtavan hienosti kontaktia ja lukee ihmistä ja ihmisen liikkeitä hyvin, joten sitä on ihan ilo opettaa. Malttaminen on myös Eikolle haaste joten paikallaolotreenit ovat sillekin tärkeitä. 

Aika samantyyppisiä perusluonteeltaan ovat nämä kaksi paimenkoirasekoitusta. Aion ottaa naksuttimen käyttöön molemmille koirille, sillä ne ovat nopealiikkeisiä ja oikea-aikainen palkkaaminen on haastavaa ilman naksua.