Ilouutisia!

Tänään 2.4. oli vihdoin se päivä kun Ushko lähti omaan kotiinsa. Se ehti olemaan meillä 9,5 kuukautta, joka on pisin aika mitä hoitolainen on meillä koskaan viettänyt. Aikamoinen epätoivokin ehti välillä iskeä, ajattelin ettei sille koskaan löydy omaa kotia. Ushko on vähän sen tyylinen koira, että sen luonteen hienouden ymmärtää vasta kun siihen tutustuu paremmin. Se vaatii aikaa mutta palkitsee varmasti omistajansa.

Uusia omistajia Ushko jännitti aluksi kovasti, mutta hetken namittamisen jälkeen se jo ystävystyi ja näytti mahaansa rapsutuksia odottaen. Häntäkin nousi koipien välistä ylös heilumaan. Semmoinen se Ushko on, aluksi kaikki vähän jännittää mutta ei se kauaa jaksa kyräillä ja ihmetellä kun huomaa ettei mitään vaaraa olekaan.

Sinne se Ushko sitten hyppäsi, uusien omistajiensa autoon, ilman mitään epäröintiä, ja pääsi starttaamaan uuden elämän. Ihanaa loppuelämää rakkaalle typylle ja kotiväelle!

Meille jäi vielä kotia etsimään pieni nallekarhu Ollie, josta voisin kirjoitella enemmän seuraavalla kertaa...