Kuvapäivitystä & lauman esittelyä

Meilläkin on vihdoin ja viimein sellainen keli, että jäälle uskaltaa mennä (ts. tarpeeksi vahvat jäät eikä vettä jään päällä). Tässä hieman kuvia meidän laumasta jäälenkkeilemässä. Esittelen samalla meidän laumanjäsenet (koira-sellaiset), en ole tainnut sitä aiemmin tehdä.

Ushko-hoitolaisen kanssa kuvissa Voitto, belgianpaimenkoira malinois 1,5v. Voitto on tullut meille luovutusiässä kasvattajalta. Tällä hetkellä sen kanssa harrastetaan rallytokoa, ja toko olisi suunnitelmissa.

Topi-dobermanni 10v ja Hilma-seropi 2,5v. Molemmat ovat Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistykseltä, Topi on eläinsuojelutapaus ja meillä majaillut noin 7,5 vuotta, Hilma löytökoira joka on ollut meillä 2 vuotta. Topilla on ollut viime aikoina hieman terveysongelmia, mutta niistä huolimatta se on aika energinen menijä edelleen. Topi on jo eläkkeellä harrastuksista mutta on käynyt mm. tokoagissa, tokossa, temppukursseilla, koiratanssissa (!!) ja agilityssä. Viimeksi mainittu ei tosin ollut oikein Topin laji. Hilma on kokeillut agilityä mutta sillä on hieman lyhyt keskittymiskyky… Haaveilen siitä että kouluttaisin Hilmasta etsijäkoiran, koska se on todella sosiaalinen ja tarkkanenäinen koira.

Eläkeläismummo Iitu, belgianpaimenkoira laekenois joka täyttää tänä vuonna 14. Meillä Iitu on ollut pennusta asti. Reipas koira edelleen, tosin kuulo on aika heikko tai ainakin valikoiva. 

Espanjan rescue Raul, 9 vuotta. Raul on isokokoinen saksanpaimenkoirasekoitus, mahdollisesti hovawartia voisi olla myös rotuperimässä. Lähes 50 kiloa elämäniloa… Meillä Raul on ollut vuodesta 2008, ja myös Raul on käynyt kokeilemassa erilaisia harrastuksia, kuten tottista ja tokoagia. Eniten se nauttii kuitenkin pihan vahtimisesta ja ihan rauhallisesta kotielämästä metsälenkkeineen. 

Riku-mäyräkoira, 10 vuotta, on Viipurin poikia ja meille se saapui viime kesänä. Rikulla on ollut Viipurissa pitkään rakastava koti, josta se kuitenkin jouduttiin antamaan koiratarhalle koska se ei tullut perheen lapsen kanssa toimeen. Toisaalta on sydäntäsärkevää että koirasta luovutaan suhteellisen korkeassa iässä, toisaalta kiva että koira sai uuden mahdollisuuden. Rikulla on jonkin verran terveysongelmia, mm. sydänvika ja nivelrikkoa, joten se on meillä jonkinlaisessa saattohoidossa. Tosin lääkityksen myötä siitä on tullut tosi pirteä ja hyväntuulinen menijä.

Tässä vielä Ollie, 8v, Romaniasta ja meillä kotihoidossa. Parantelemme ensiksi Ollien yskän ja kodinetsintä voi alkaa sen jälkeen. Muuten tämä pikkuherra on oikein pirteä ja ihmisrakas, tosi hurmaava kaveri. 

Kuvapäivitystä viimeiseltä kurssikerralta

Ushko oli sunnuntaina viimeistä kertaa arkitottis/agilityssä. Tässä muutama kuva kurssilta (kiitos Kaisa Koivistolle ja Kirsi Liikaselle kuvista/kuvausavusta). Jatkamme todennäköisesti parin viikon päästä jatkokurssilla, sen verran mukavasti tämä harrastelu meni vaikka viimeisellä tunnilla iskikin ujopiimä. Ujostelu johtui sunnuntaina puhaltaneesta myrskytuulesta ja sen aiheuttamasta kolinasta ja ujelluksesta, ne olivat Ushkolle outoja ääniä. 

Uusi hoitolainenkin meille ehti lennähtää: pieni 8-vuotias Ollie Romaniasta. Ollie tulee kotia etsimään pikapuoliin. Se vaikuttaa mukavalta ja sopeutuvalta koiralta joka tulee toimeen toisten koirien ja kissojen kanssa. Ihmisiä se suorastaan rakastaa, ja se on varmasti ollut joskus jonkun rakastama lemmikki. 

Helmikuuta

Täällä arki jatkuu Ushkon kanssa aika aktiivisena. Olen käynyt lähes joka päivä juoksemassa noin 5 km lenkin Ushkon ja meidän omien nuorempien koirien kanssa. Ushko tuntuu nykyään oikein odottavan juoksemista ja vetää oikein kivasti koko lenkin ajan (helpottaa minun lenkkiäni huomattavasti ;)). Voi olla että se nauttisi vetohommista muutenkin, mutta juoksemista kummempaa ei olla vielä kokeiltu. Polkupyörään voisi yrittää koiraa totuttaa jossain vaiheessa, kunhan tiet vähän sulavat. Myös arkitottis/agility-kurssi jatkuu vielä. Eilen oli neljäs kurssikerta ja treenasimme seuraamista, paikallaoloa ja agilityesteistä hyppyä. Yritän myös kotona harjoitella lyhyissä pätkissä kurssilla opeteltua, ettei oppiminen jää pelkän viikottaisen kurssikerran varaan. Olen käyttänyt edelleen naksutinta Ushkon kanssa, koska se on aika nopealiikkeinen koira, ja se tuntuu toimivan hyvin. Muutenkin Ushkon koulutuksessa pitää olla sellainen rohkaiseva ja innostava ote, se on itsekin kovin mielissään kun onnistuu ja saa paljon kehuja ja palkkioita suorituksistaan. Iloista ja motivoitunutta koiraa on myös kiva katsella! 

 

Yksi pieni arjen asia jossa on Ushkon kanssa tapahtunut huomattavaa kehittymistä, on autoilu. Ushko ei ollut juurikaan tottunut olemaan autossa, ja alkuun se yritti paeta auton luota ja se piti puoliväkisin sinne nostaa. Automatkakin meni Ushkolla lähinnä täristen ja läähättäen. Nykyään Ushko hyppää itse autoon ja makoilee kaikessa rauhassa omalla paikallaan.