Kesä ehti karata johonkin ja se on syksy nyt. Hoitokoirarintamallekin kuuluu vähän uusia tuulia, ja osittain vanhoja.
Auringonkoirien Eiko lähti elokuun lopussa omaan kotiinsa. Pian Eikon lähdön jälkeen tänne tuli Taru, Viipurinkoirien iloinen pikku tyttönen joka joutui ikävä kyllä vaihtamaan kotia. Näinpä hoitolaisten määrä pysyi kolmessa - Lily, Modesta ja Taru. Tässä neitojen kuulumisia.
Lilyn kanssa ollaan käyty läpi aika hankala vaihe. Kaikki meni pitkään todella hyvin sen kanssa, ei yksinolo-ongelmia eikä paljon muutakaan ihmeellistä. Pari viikkoa sitten täällä kuitenkin oli kova ukkonen, joka sai Lilyn täysin tolaltaan. Toki se on ukkosta pelännyt aiemminkin, mutta tällä kertaa reaktio oli paljon voimakkaampi kuin aiemmin - ukkonenkin oli aikalailla kohdalla joten se oli paljon voimakkaampi kuin kesän aiemmat ukkospuuskat. Jotenkin Lily ei palautunut ahdistuksestaan ollenkaan, ja seuraava viikko oli melkoista menoa kun koira oli erittäin ahdistunut, haukkui ja huusi perääni ja tuhosi kämppää kun olin töissä. Ei naurattanut yhtään. Eniten pelotti se, että Lily satuttaa itseään yksinollessaan. Ostin ja sain myös lahjoituksena erilaisia luontaistuotteita joilla pitäisi olla rauhoittava vaikutus, ja nämä ovat nyt käytössä. Lilyllä on myös thundershirt-paita ja adaptil-panta - kiitos kaikille lahjoituksista! En tiedä auttoiko aika vai valmisteet, vaiko molemmat, mutta tuhoaminen loppui viikon jälkeen ja tilanne on palautunut lähestulkoon normaaliksi. Tänäänkin meillä ukkosti ja ukkonen aiheutti kyllä ahdistusta mutta Lily pystyi rauhottumaan nopeasti. Nyt toivotaan ettei parin viikon takainen kierre uusiudu. Stressitasojen laskemiseksi hihnalenkkeily on minimissä, yritän tehdä Lilyn kanssa esimerkiksi namien etsintää pihalta ja muuta nenänkäyttöön liittyvää puuhaa ja se saa "askarreltavaksi" kongeja ja aktivointileluja. Tällaista se elämä on, aina ei mene kuin Strömsössä. Haluan kertoa takapakeistakin avoimesti, koska nämä ovat asioita joihin täytyy varautua rescuekoiran tai hoitokoiran kanssa.
Lily ja Voitto-malinois vauhdissa
Modesta voi oikein hyvin ja on edelleen reipastunut. Iso apu sen reipastumisessa on ollut uusi hoitolainen Taru. Tytöt ovat hyvin samannäköiset ja samanoloisetkin, joskaan Taru ei ole niin arka kuin Modesta. Niistä on tullut parhaat kaverit ja olisi ihan loistava juttu jos ne voisivat saada yhteisen kodin. Mode seurailee Tarua joka paikkaan ja uskaltaa mennä tilanteisiin kaverin tukemana paljon paremmin. Ruokakin on maistunut aivan eri tavalla kuin ennen - Modesta alkoi Tarun tulon myötä syödä hyvällä ruokahalulla nappulaa joka ei ennen kelvannut millään. Mode tarvitsee joka tapauksessa koirakaverin uudessa kodissaan, koska se tukeutuu toisiin koiriin niin paljon. Ainoaksi koiraksi sitä ei uskalla luovuttaa. Modestan ainoa huono puoli on tosiaan arkuus. Tuttujen ihmisten kanssa se on ihan reipas, joskin välillä aika alistuva. Vieraisiin tottuminen kestää jonkin aikaa ja Modesta saattaa sisätiloissa hakeutua piiloon jopa sängyn alle tai omaan turvapaikkaansa, kuljetushäkkiin jossa se tykkää nukkua. Se tulee kyllä haistelemaan vieraita omaan tahtiinsa, kun siihen ei kiinnitä liikaa huomiota. Mode ei ole missään tilanteessa agressiivinen vaikka sitä pelottaisi ja jännittäisi kuinka paljon tahansa. Se ei ole myöskään ääniarka eikä ole säikkynyt liikennettä ulkona. Aran koiran kanssa turvalliset ulkoiluvälineet ovat kuitenkin tärkeä juttu - Modesta demonstroi minulle miten nopeasti saa jopa y-valjaat pois päältään pelästyessään vierasta ihmistä. Onneksi oltiin aidatun pihan puolella. Jonkinlainen jarrupala valjaisiin voisi olla hyvä juttu, mikäli lenkkireitillä liikkuu paljon ihmisiä ja on pelko siitä että koira voi säikähtää. Arkoja koiria karkailee paljon, joten tätä asiaa tuskin voi liikaa korostaa.
Modesta ja Voitto-malinois, takana Taru
Modesta rapsutettavana
Taru on noin 2-vuotias viipurilainen, joka on ollut Suomessa jonkin aikaa mutta joutuu nyt ikävä kyllä kotia vaihtamaan itsestään riippumattomista syistä. Taru on ihastuttava pienehkö/keskikokoinen siro tyttö. Se on käytökseltään kovin pentumainen, rakastaa toisia koiria (ja kissoja) ja osoittaa rakkauttaan ja alistumistaan nuolemalla muiden koirien suupieliä. Taru ei juuri hauku, joten sen asuinmuoto voi olla mikä vain. Se on myös sisäsiisti eikä ole tuhonnut hoidossa mitään. Se osaa joitakin peruskäskyjä ja voisi tykätä harrastaa. Irtipitäminen varmasti onnistuu uudessa kodissa, kunhan koira on leimaantunut uuteen laumaansa. Taru on vähän varovainen tai arahko, ei varsinaisesti arka. Se hieman jännittää uusia tilanteita ja ihmisiä, mutta tottuu nopeasti. Taru ei ole ollut missään tilanteessa agressiivinen ja sopisi varmasti myös lapsiperheeseen. Koirakaveri on Tarulle mielestäni ehdoton juttu. Ja kuten ylempänä mainitsinkin, se muuttaisi mielellään Modestan kanssa kotiin. Tiedän että kahdelle koiralle on hankala löytää yhteistä kotia, mutta mikäli jollakin olisi kahden ihanan koiran paikka vapaana niin täältä löytyisi mukava parivaljakko.
Taru ja Topi-dobermanni
Voitto ja Taru
Lisätietoja koirista löytyy niille kotia etsivien yhdistysten sivuilta: www.viipurinkoirat.fi/Lily, www.viipurinkoirat.fi/Taru ja www.elamakoirille.fi/Modesta.
