Lupasin viimeksi kirjoittaa lisää romanialaisesta Olliesta, mutta kävikin niin onnellisesti että Ollie löysi itselleen oman kodin. Siitä tuli minun vanhempieni koira, mikä on kiva juttu koska tulen poikaa näkemään tulevaisuudessakin. Hoitomamma, uudet omistajat ja Ollie ovat kaikki erittäin onnellisia :). Kuvissa on Ollie ennen ja jälkeen, muutos oli aika huima. Tässä näkyy ehkäpä suurin syy, miksi pidän kotihoitajana toimimisesta. Se, kun näkee fyysisen ja psyykkisen muutoksen koirassa ja näkee sen kukoistavan omassa kodissaan, on ihana tunne.
Ollien lähtöä seuraavana päivänä oli jo uusi tulokas oven takana. Lily on noin 6-vuotias, alunperin Viipurista lähtöisin oleva mutta Suomessa pennusta asti elänyt koira. Lilystä luovuttiin elämäntilanteen muutoksen takia. Tyttönen tulee aivan erinomaisesti toimeen toisten koirien kanssa, ja myös kissojen kanssa yhteiselo sujuu hienosti. Lily on todella leikkisä ja koirakaveri olisikin aika ehdoton juttu uudessa kodissa. Lapsista se ei kuitenkaan pidä. Omistajan kuvauksen mukaan Lily on arka vieraiden ihmisten kanssa, erityisesti miesten. Tähän mennessä se on suhtautunut (nais)vieraisiin ihan kohtuullisen reippaasti ja on arastellut ainoastaan laukauksia joita kuulimme lenkillä (on selkeästi paukkuarka). Lily haukkuu yksinollessaan ja innostuessaan, joten sen uuden kodin tulisi sijaita omakotitalossa. Lily on varsin mukava pakkaus joka on kovasti ihmisen perään, pysyy ainakin aidatulla pihalla hyvin vapaana ja tulee luokse kutsuttaessa ja josta saa taatusti energisen ja menevän lenkkikaverin. Lilyssä voisi olla mm. venäjänajokoiraa, saksanpaimenkoiraa ja collieta (nämä ovat puhtaasti arvioita ulkonäon perusteella). Lisätietoja voi kysellä Viipurin koirilta. http://www.viipurinkoirat.fi/lily
