Tottis, kolmas kerta

Olemme edenneet arkitottis- (ja agility-)kurssin kolmanteen osaan Ushkon kanssa. Tällä kerralla harjoittelimme enemmän agilityyn liittyviä juttuja, kuten valssaamista, kiertämistä ja keppejä sekä seuraamista ja sivulle menoa myös oikealle puolelle, mikä oli yllättävän vaikeaa kun on aina opetellut tekemään koiran kanssa vasemmalla puolella. Toisin kuin luulin, Ushko oppi menemään kepit ja se meni ne jopa ilman hihnatukea eli vapaana. Ensialkuun kepit jännittivät, mutta kuten aina, Ushko voitti epäluulonsa nopeasti ja alkoi reippaasti hommiin. Minun ja Ushkon suhde on tämän kurssin aikana kehittynyt ja vahvistunut ja Ushko ottaa paljon paremmin kontaktia kaikissa tilanteissa ja uskaltaa luottaa paremmin minuun. Meillä on ollut ihan aktiivista eloa muutenkin, olen päässyt flunssakierteestä suurin piirtein eroon ja aloitimme taas juoksulenkeillä käymisen, lisäksi yritän pari kertaa viikossa treenailla tottistunnilla läpikäytyjä asioita. Ushko on nauttinut kurssista ja kehittynyt tämän muutaman viikon aikana niin paljon, että olisi mukavaa jatkaa sen kanssa harrastamista. Mutta käydään ensin tämä kurssi loppuun ja mietitään sitten jatkoa. Tietenkin olisi parasta jos Ushko jo vihdoin ja viimein pääsisi omaan kotiin jatkamaan harrastuksia ja eloaan… Ushkon kodinetsintäilmoitus löytyy täältä. Ikävä kyllä kotitarjokkaita ei ole oikein löytynyt.

Sen sijaan toinen hoitolaisemme Welmu lähti jo eilen uuteen kotiin vietettyään meillä vajaan kolme viikkoa. Ikävähän sitäkin tuli, olin eilen koko ajan viemässä Welmua lenkille ja ihmettelin kun sitä ei olekaan missään, ja keittiössä tuntui tyhjältä kun pieni shelttipoika ei pyörinytkään jaloissa. Welmu pääsi kuitenkin kotiin jossa ei joudu huomiota jakamaan isomman lauman kanssa, ja se on tuolle ihmisrakkaalle pikkupojalle kaikkein parasta.

Tottista, osa 2

Viime sunnuntaina Ushko pääsi toista kertaa tottistunnille. Tällä kertaa pääsimme jo kunnolla treenin makuun ja ehdimme harjoittelemaan seuraamista, seuraamista ja pysähtymistä (jolloin koira istuu taluttajan viereen), edellistä harjoitusta hetken paikallaolon kanssa, sivulletuloa ja kontaktiestettä (step-laudalla eri tyyleillä). Ushko osaa tulla sivulle käsiohjauksella jo ihan mallikelpoisesti. Olen yhdistänyt tähän "sivu"-komennon ja nyt täytyisi yrittää häivyttää käsiohjausta pikkuhiljaa pois. Ushko myös istuu sivulletulon jälkeen ihan oikeaan kohtaan viereeni, asentoa ei tarvitse enää korjata. Seuraaminen sujui paljon paremmin kuin ekalla kerralla, jolloin hallin mielenkiintoiset hajut veivät koiran huomion. Namilla imuttamistahan se vielä on, mutta silti ihan hyvä. Ushko osaa myös istua vasemman jalan viereen ilman erillistä käskyä pysähdyttäessä. Namit maistuvat koulutuksessa koko ajan vaikka joku tilanne jännittäisikin, joten Ushkoa ei siis pelota liikaa. Ushko oli muutamassa tilanteessa kieltämättä aika epäluuloinen, mm. hallissa ollut mieshenkilö oli pelottava, mutta sain Ushkon kuitenkin hetken ihmettelyn jälkeen taas kiinnittämään huomion itseeni ja tekemiseen. Samoin steppilauta oli pelottava ensiksi, mutta kun sain houkuteltua koiran laittamaan etutassut laudan päälle ja namitin sitä siinä, pelottavuus unohtui kokonaan ja harjoitukset onnistuivat suunnitelman mukaisesti. Ushkoa kannattaa aika paljon kehua ja innostaa, hallissa kaikuukin usein "taiiiitava tyttö, hieno tyttö, upeeta" ja niin iloinen Ushko tulee häntä heiluen mukana ja katselee silmiin että mitäs nyt tehtäisiin. Toisaalta sen peloille ei kannata antaa valtaa vaan se kannattaa vain jääräpäisesti houkutella kontaktiin ja tekemisen pariin, vaikka joku asia jännittäisikin. Naksutinta olen Ushkon kanssa käyttänyt, ja hyvin se on jo naksuun ehdollistunutkin. Kaikenkaikkiaan tuntui että Ushko oli aika fiiliksissä treenaamisesta ja minullakin oli kivaa. Oli ihan oikea ratkaisu ottaa Ushko kurssille, koska se selkeästi nauttii kun pääsee viettämään kanssani kahdenkeskeistä aikaa ja samalla rohkaistuu, voittaa pelkojaan ja näkee ja kokee uusia asioita.

Harrastelua Ushkon kanssa

Tänään käytiin Ushkon kanssa ensimmäistä kertaa ohjatusti treenaamassa, arkitottis/agilitykurssilla Orimattilassa. Kurssin ohjaajana toimii Kirsi Liikanen Koirapalvelu Rochallorista. Ensimmäinen tunti meni lähinnä tutustuessa ja muutamia helppoja perusharjoituksia tehdessä. Jännitin hieman etukäteen miten Ushko jaksaa keskittyä useamman ventovieraan koiran ja ihmisen läsnäollessa ja vieraassa tilassa, mutta hyvin se jaksoi. Pysyi kontaktissa yllättävän hyvin ja oli oikein rauhallinen koko tunnin ajan. Tosin hihnassa seuraaminen oli kuono maassa kulkemista, koska vieraiden koirien hajut olivat paljon kiinnostavampi juttu kuin namit tai minä. Mutta tästä on mukava lähteä kohti seuraavaa treenikertaa, tämä tekee Ushkolle oikein hyvää! Tosin kotiintulo treenien jälkeen meinasi mennä vähän rähinäksi, sen verran oli ollut jännittävää hallilla että piti hieman kiukuta toiselle nartulle, Hilmalle. Nyt on Ushko ihan puhki, se nukkuu omassa pedissään sikeästi.

Ushko ihmettelee treenihallin meininkejä

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, meille saapui toinenkin hoitolainen, Welmu, joka on majaillut meillä vajaan viikon. Welmu ei toistaiseksi etsi aktiivisesti kotia, mutta on osoittautunut todella kiltiksi ja tottelevaiseksi shelttipojaksi, joka on sopeutunut porukkaan hienosti. Joku saa Welmusta ihanan perheenjäsenen kunhan kodinetsinnän aika koittaa. 

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Mukavaa vuotta 2015! Vuodenvaihde sujui meidän koiralaumassa ilman sen ihmeempiä hässäköitä tai paniikkia. Ulkoilimme silti hyvin varovasti ilotulitusten aikaan, aidatulla pihalla ja koirat hihnassa tai liinassa. Ushkon suhtautumisesta ilotulituksiin ei ollut mitään tietoa. Ainakin täällä maalla missä meteli ei ollut kova, se ei reagoinut paukkeeseen juuri mitenkään, mikä oli tietysti oikein positiivinen yllätys.

Nyt vähän negatiivisempiin ajatuksiin… Olen kovasti miettinyt viime aikoina sitä, miksi Ushkolle ei löydy kotia. Kotihoitajan näkökulmasta se tuntuu tosi lannistavalta. Kyseessä kun ei ole ongelmakoira, vaan kiltti ja ihmisrakas tapaus. Totta kai Ushkolla, niinkuin millä tahansa koiralla, on omat puutteensa ja omat vaatimuksensa kodin suhteen. Tuntuu kuitenkin omituiselta että meillä on ollut hoidossa koiria joilla on ihan oikeitakin ongelmia käytöksessään ja paljon enemmän vaatimuksia uuden kodin suhteen, mutta niille on silti löytynyt sitoutuneet kodit paljon lyhemmässä ajassa. Jos saan vielä avata tätä kotihoitajan tuskaa, niin voin kertoa että mitä kauemmin koira on hoidossa, sen vaikeampaa siitä on luopua. Itsekästä ajattelua, kyllä, mutta luopuminen tuntuu aina niin pahalta että olisi ihanaa löytää koti suhteellisen nopeasti. Lisäksi harmittaa se, että hoidossa "seisoo" täysin kotiutuskelpoinen koira joka vie hoitopaikan sellaisilta jotka ovat menossa lopetukseen tai mahdollisesti kärsivät ja kituuttavat tarhalla muiden koirien kiusattavana. Ushkon itsensä puolesta harmittaa, koska se on kiva ja kiltti, se on vain niin kauhean tavallisen näköinen ja kokoinen ettei ilmeisesti herätä kiinnostusta. Täytyy vain luottaa siihen että oikea ihminen on tuolla jossakin mutta hän ei ole vielä huomannut Ushkoa.

Koska Ushkolle ei ole kotia edelleenkään näköpiirissä, päätin osallistua sen kanssa viiden kerran mittaiselle tottiskurssille. Alunperin olin menossa sinne oman koirani kanssa, mutta luulen että Ushkolle kurssi tekee enemmän kuin hyvää. Tämän viikon sunnuntaina on ensimmäinen treenikerta, toivottavasti siellä sujuu hyvin ja miksei sujuisi.

Muuten arki rullaa ihan mukavasti. Ushko on hienosti oppinut lenkkeilemään isommankin porukan kanssa, mikä helpottaa mukavasti meidän hommia. Meille tullessaan Ushkoa ei voinut viedä edes yhden koiran kanssa samanaikaisesti lenkillä vaan se oli vietävä erillisille lenkeille.

Meille tuli nyt uuden vuoden kunniaksi myös uusi hoitokoira, shelttiuros Welmu. Welmu tulee etsimään kotia yksityisesti, mutta katson ensiksi millainen kaveri Welmusta kuoriutuu ja mitä uuden kodin kanssa tulisi huomioida.