Nyt vähän negatiivisempiin ajatuksiin… Olen kovasti miettinyt viime aikoina sitä, miksi Ushkolle ei löydy kotia. Kotihoitajan näkökulmasta se tuntuu tosi lannistavalta. Kyseessä kun ei ole ongelmakoira, vaan kiltti ja ihmisrakas tapaus. Totta kai Ushkolla, niinkuin millä tahansa koiralla, on omat puutteensa ja omat vaatimuksensa kodin suhteen. Tuntuu kuitenkin omituiselta että meillä on ollut hoidossa koiria joilla on ihan oikeitakin ongelmia käytöksessään ja paljon enemmän vaatimuksia uuden kodin suhteen, mutta niille on silti löytynyt sitoutuneet kodit paljon lyhemmässä ajassa. Jos saan vielä avata tätä kotihoitajan tuskaa, niin voin kertoa että mitä kauemmin koira on hoidossa, sen vaikeampaa siitä on luopua. Itsekästä ajattelua, kyllä, mutta luopuminen tuntuu aina niin pahalta että olisi ihanaa löytää koti suhteellisen nopeasti. Lisäksi harmittaa se, että hoidossa "seisoo" täysin kotiutuskelpoinen koira joka vie hoitopaikan sellaisilta jotka ovat menossa lopetukseen tai mahdollisesti kärsivät ja kituuttavat tarhalla muiden koirien kiusattavana. Ushkon itsensä puolesta harmittaa, koska se on kiva ja kiltti, se on vain niin kauhean tavallisen näköinen ja kokoinen ettei ilmeisesti herätä kiinnostusta. Täytyy vain luottaa siihen että oikea ihminen on tuolla jossakin mutta hän ei ole vielä huomannut Ushkoa.
Muuten arki rullaa ihan mukavasti. Ushko on hienosti oppinut lenkkeilemään isommankin porukan kanssa, mikä helpottaa mukavasti meidän hommia. Meille tullessaan Ushkoa ei voinut viedä edes yhden koiran kanssa samanaikaisesti lenkillä vaan se oli vietävä erillisille lenkeille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.