Meillä on ollut hoitoeläimiä, lähinnä koiria, säännöllisen epäsäännöllisesti vuodesta 2009. Tänä vuonna kuitenkin "hurahdin" touhuun vähän enemmän ja kodinetsijöitä on ollut 1-2 kerrallaan tammikuusta lähtien toinen toisensa jälkeen. Tällä hetkelläkin yksi kotia etsivä koira täältä löytyy, mutta siitä enemmän myöhemmin.
Hoitokotina toimiminen on ollut todella antoisaa mutta välillä rankkaakin. Meillä on ollut kolmen eri yhdistyksen koiria kotia etsimässä. Kotihoitopaikan tarve voi tulla koiralle, joka ei pärjää tarhaoloissa (koti- tai ulkomailla) tai koiralle joka tarvitsee kotielämään opettelua. Lisäksi monet yhdistykset toimivat kotihoitoperiaatteella tai yhdistysten kodinvaihtajakoirat ovat joskus tilanteessa jossa vanha omistaja ei voi koiraa enää pitää, jolloin tarvitaan hoitopaikkaa. Yleensä yhdistykset korvaavat ainakin hoitokoiran eläinlääkärikulut kuitteja vastaan, toiset yhdistykset myös matkakorvauksia ja ruokia. Yksityisten koiria en ole ottanut hoitoon lähinnä taloudellisista syistä (isommistakin eläinlääkärikuluista joutuu todennäköiseti itse vastuuseen), lisäksi on helpompaa kun yhdistys on päävastuussa kodinetsinnästä ja tukena myös ongelmatilanteissa. Hoitokoirien pidossa vaikeimpana puolena olen itse pitänyt koirasta luopumista. Aina se kirpaisee, joskus pahastikin. Lisäksi koirien palauttamiset uusista kodeista eivät tunnu koskaan hyvältä, mutta kaikille elämäntilanteille ei mitään mahda. Näitä ei ole onneksi omalle kohdalle paljon sattunutkaan.
Tällä hetkellä meillä etsii omaa kotiaan steriloitu sekarotuinen narttukoira, Ushko. Ushko on 4-vuotias ja keskikokoinen (60 cm/30 kg). Ushkon taustat ovat aika hyvin selvillä. Sen emä on pietarilainen katukoira joka otettiin talteen tiineenä. Ushko syntyi tarhalle ja on tullut sieltä Suomeen pikkupentuna, noin 4 kk ikäisenä. Nimi "Ushko" tarkoittaa korvaa, ja kuvista varmaan selviääkin mistä koira on moisen nimen saanut. Toinen korva lurpottaa ja toisesta puuttuu palanen, joku on siellä koiratarhalla ilmeisesti pennulle kimmastunut ja purrut irti palan korvasta. Ushko eleli kesään 2014 asti samassa kodissa, omistajat luopuivat siitä koirasta riippumattomista syistä. Ei kovin dramaattista taustaa siis, ja Ushko onkin kovin ihmisrakas tyttö. Edellisessä kodissaan Ushko asui vanhemman uroskoiran kaverina, molemmat koirat olivat ulkokoiria ja koti sijaitsi maaseudulla hyvin rauhallisella alueella.
Täällä kotihoitopaikassaan Ushko on viettänyt 4 kuukautta, ja se on hienosti tottunut sisällä elämiseen. Alussa meillä oli jonkin verran hankaluuksia yhteisen sävelen löytymisessä. Ushko kaipaili minua aika kovaäänisesti kun lähdin töihin tai muihin menoihin, lisäksi se oli sitä mieltä että meidän omien koirien ei ole ollenkaan tarpeellista tulla sen lähellekään. Myös kissojen kanssa oli ongelmia koska Ushko piti niitä saaliina. Ushko steriloitiin kesällä, ja leikkauspöydällä selvisi että sillä oli kohtutulehdus. Paranemisen kanssa oli muutenkin pieniä ja isompia ongelmia hormonihäiriöiden sekä revenneiden tikkien takia. Sain aikamoisia sydämentykytyksiä kun koira oli saanut tikit purtua poikki kaulurista huolimatta, ja vatsanpeitteet olivat tulleet leikkaushaavasta ulos. Onneksi tästä selvittiin kuitenkin, kesän helteistä huolimatta.
Leikkauksesta toipumisen jälkeen Ushko on muuttunut luonteeltaan kovasti ja se tulee nykyään hyvin toimeen koirien kanssa. Olemme tavanneet myös vieraita koiria, niihin Ushko on suhtautunut ystävällisesti mutta hieman välinpitämättömästi. Käy nuuhkaisemassa, heilauttaa häntää ja kääntyy pois. Se on sellainen oman porukan koira. Kissatkaan eivät ole enää sen mielestä välipalaa, mutta en silti voi suositella sitä kissakotiin tai muun pienlemmikin kanssa saman katon alle. Saalisvietti saattaa kuitenkin herätä esimerkiksi kissan juostessa. Ushkoa voi pitää aidatulla pihalla vapaana, se ei yritä aidoista yli, ali eikä läpi. Lenkillä se ei kuitenkaan ole irtipidettävä, hajut vievät mennessään ja kuulo häviää täysin. Tämä on sellainen ominaisuus joka tuskin tulee muuttumaan, joten se pitää ottaa huomioon Ushkon kanssa.
Ushko on ihan tottunut kotielämään eikä pelkää enää muuta kuin pesemistä. Vieraita miehiä se saattaa joskus hieman arastella. Hoitotoimet pesua lukuunottamatta sujuvat hienosti. Sain ottaa Ushkolta tikitkin mahasta pois itse, koiran köllöttäessä selällään. Tämä ihmisille häntää heiluttava ja energinen tytteli olisi siis valmis lähtemään omaan kotiinsa. Ushko on mainio lenkkikaveri ja siitä voisi olla seuraa harrastukseenkin, koska se on aika miellyttämisenhaluinen ja herkkujen eteen tekee mitä vaan.
Tällä hetkellä treenailemme Ushkon kanssa "kylillä" liikkumista ettemme ihan metsity. Turvallisen koirakaverin kanssa kävelyt ovat sujuneet hyvin eikä Ushko rähise millekään vastaantulevalle - koirille. polkupyörille, ihmisille. Varsinaisesti araksi en Ushkoa sanoisi mutta se on vielä vähän tottumaton moniin asioihin. Joitain peruskäskyjä (istu, maahan, paikka, tassu, tänne) olemme opetelleet ja ne ovat ihan mukavasti hanskassa, tai tassussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.