Ushkon esittelyä, osa 2.

Mitä niiden hoitokoirien kanssa oikein touhutaan? No, tietysti kuka mitäkin mutta pääasia on varmaankin se, että koira pääsee turvalliseen paikkaan viettämään normaalia arkea ja kotikoiran elämää kunnes pysyvä koti löytyy. Aiemmin, kun meillä oli pienempi lauma ja hoitolaisia vain harvoin, saatoin käydä niiden kanssa jopa harrastamassa ja yritin opettaa kaikennäköisiä temppuja. Nykyään olen ottanut vähän minimalistisemman lähestymistavan, ja pyrin opettamaan lähinnä perusasioita ja saamaan ne mahdollisimman hyvään kuntoon ennen uuteen kotiin siirtymistä. Osa näistä asioista kotikoirille itsestäänselvyyksiä, mutta tarhalta tai huonoista oloista tulleelle voi olla kaikki normaaliin elämään liittyvä outoa ja pelottavaa, ihan TV:n äänistä huonekaluihin ja lattiapintoihin. Kaikkeen kannattaa varautua, vaikka usein sitä pääsee yllättymään iloisesti koirien kyvystä oppia uutta ja sopeutua.

Ushkon kohdalla suurimmat haasteet liittyivät ehkä sosiaalistamiseen. Se oli viettänyt kuitenkin monta vuotta ulkokoirana ja elänyt hyvin rauhallisessa pihapiirissä maalaiskoiran elämää, joten hoitopaikkaan eläimineen oli sille jonkinlainen shokki. Kiva yllätys oli se, että Ushko oli ulkokoirataustastaan huolimatta kuitenkin täysin sisäsiisti -toistaiseksi ei yhtään vahinkoa 4 kuukauden hoitojakson aikana. Ennemmin sillä on seurapiirirakko, koska se ei välttämättä käy pissalla edes joka ulkoilukerralla (3-4 kertaa päivässä). Hihnakävely ja autoilukin olivat hieman haastavia. Varsinaista eroahdistusta ei ilmennyt, tosin Ushko lauloi kovaa ja korkealta perääni ensimmäiset viikot. Kyse oli kuitenkin enemmän tottumattomuudesta yksinoloon kuin eroahdistuksesta ja nykyään yksinolot sujuvat haukkumatta. Autoilupelko hävisi  sekin, kun erään eläinlääkärireissun jälkeen Ushko halusi ensimmäisen kerran itse nousta autoon turvaan. Sen jälkeen se onkin autoillut ihan mielellään. Autoilua joutuu nyt pakostakin harrastamaan aika paljon. Olemme nimittäin myymässä taloa, ja koska veikkaan että kahdeksan haukkuvan koiran lauma ei innosta talonkatsojia, lähden koirien kanssa autolla evakkoon näyttöjen ajaksi. Eipähän pääse tämä opittu taito ruostumaan Ushkolta!

Meillä hoitolaiset joutuvat pakosti sosiaalistumaan toisiin koiriin, ja yleensä entisillä hoitokoirillamme ei olekaan jatkossa ollut ongelmia toisten koirien kanssa. Ushkolla tottuminen laumaelämään kesti ehkä vähän pidempään kuin monella muulla koiralla, mutta tottui sekin lopulta. Kävimme pari viikkoa sitten koirapuistoilutapahtumassa Ushkon kanssa - pelkäsin etukäteen miten se käyttäytyy kun paikalla on iso porukka vieraita koiria. Hyvin se käyttäytyi, sitä hieman jännitti mutta se suhtautui toisiin koiriin hyvin rauhallisesti. Hieno typy! On muuten mahtavaa kun aiemmin koirille rähjännyt tyyppi alkaakin leikkiä oma-aloitteisesti ja hakeutua toisten koirien seuraan.

Ushko on kova tyttö syömään. Sille kelpaa oikeastaan ihan kaikki. Ruokien kanssa joutuukin olemaan hieman varovainen, kyllä tämä neiti saattaa pöydältä varastaa kun selän kääntää. Ushko syö nappuloita lihalisukkeella tai ilman ja raakaluita aina silloin tällöin. Maha ei ole tainnut mennä kertaakaan sekaisin, varsin rautavatsainen neito on siis kyseessä. Ahneudessa on se hyvä puoli, että Ushkon saa tekemään melkein mitä vaan kun herkkuja on tarjolla. Se antaa kyllä jakamattoman huomionsa ihmiselle siinä vaiheessa. Olisi mielenkiintoista viedä Ushko koulutuskentälle ja kokeilla, miten ihan "oikea" treeni sen kanssa onnistuu.

Ushko alkaa olla siis oikein mukava ja valmis kotikoira. Tosin hoitajan täytyy tunnustaa laiskuutensa - olen vähän laiminlyönyt hihnakävelyharjoituksia, ja niiden kanssa pitää hieman tsempata. Ushko veti tullessaan todella kovaa ja seilasi tien puolelta toiselle, se oli melkoista menoa. Edelleen vetämistä esiintyy etenkin uusissa paikoissa tai kiinnostavan hajun sattuessa kohdalle - täytyy tsempata tämän asian kanssa. Kerrostaloon Ushko ei välttämättä sovellu. Kiva koira, kamala ääni! Vähän sellainen huskytyyppinen ulinahaukku, ja vielä kimeä sellainen. Ei Ushko mikään kaiken haukkuja ole, mutta se meinaa käyttää äänijänteitään innostuessaan ja kyllä siltä vahtiviettiäkin löytyy. Veikkaan että se ei olisi kerrostalonaapurin lempikoira ;).

Tässä vielä lopuksi linkki, josta löytyy Ushkon kodinetsintäilmoitus. Ushkon sijoittamisesta vastaa siis Elämä Koirille ry, yhdistykseen pääsee tarkemmin tutustumaan tästä.